tiistai 17. huhtikuuta 2012

Muistojen polku

Tämän kirjoituksen kommentteihin voisivat kaikki jättää muisteloita koskien sukulaisia. Näin muistot tulevat varmasti oikein ja jokainen voi välittää ne omin sanoin.

Mikäli muistelot koskevat elossa olevia, jätäthän liian tarkat yksityiskohdat pois. Mainitse muiston jättäjä ja välittäjä. Eli siis jos jätät esimerkiksi Laurin ja Rauhan lapsen, elävän tai edesmenneen, muistoja, mainitse hänen nimensä sekä myös omasi.

Muistoja kaivataan etenkin Lauri Wilhelmistä ja Rauhasta, heidän vanhemmistaan Sefaniaksesta, Ennasta, Anshelmista ja Selmasta.

Mutta tarinat olisivat mielekkäitä myös näistä Laurin ja Rauhan lapsista eli omista vanhemmistamme, heidän lapsuudesta ja nuoruudesta.

Mutta tämä ei ole sopiva paikka selvittämättömien erimielisyyksien selvittelyyn. Pidetään muistelot mukavina pikku tarinoina.

Tietysti myös Laurin ja Rauhan asumisesta, lapsista sekä elämästä yleensä. Ja varsinkin heidän lastensa muisteloita.


___________________________________________________________
Tässä ensimmäinen muisto minulta itseltäni isoäidistäni Rauhasta:

Rauha kertoi 1970-luvulla:
En olisi ikinä maailmassa huolinut Lauri Wilhelmiä miehekseni, elleivät mustalaiset olisi juottaneet minulle lemmenjuomaa ja sitten oli ihan pakko!
___________________________________________________________

Itse en tietystikään ehtinyt Sefaniasta tavata. Isäni Lasse oli 9-vuotias Sefaniaksen kuollessa. Minä olin samanikäinen poikansa, isoisäni Lauri Wilhelmin kuollessa ja hänen veljensä Paavon tapasin muutaman kerran ollessani jo aikuinen.


Mutta Lassella on Sefaniaksesta joitain lapsuusmuistoja:

Sefanias oli äreä mies eikä pitänyt vanhimmasta pojastaan Lauri Wilhelmistä tai hänen lapsistaan. Hän ei myöskään sietänyt lasten ilakointia, metelöintiä tai riehakointia. Näiden juoksennellessa hän komenteli ja ärhenteli heille. Enna - mummu muistutteli aina, että älähän nyt, sellaisiahan lapset ovat.

Sefanias oli Laurin rakennettua Metsälä-talonsa meinannut ottaa haltuunsa sen maista metsää muuttaakseen ne pelloiksi. Rauha oli kuitenkin ajanut hänet pois. Kamala ämmä oli Sefanias sanonut.

Sefaniaksen toinen jalka "mätäni" ennen hänen kuolemaansa. Viimeisenä elinpäivänään hän pyysi aamulla herättyään Ennaa keittämään puuroa ja tämän saatua sen valmiiksi oli Sefanias kuollut sänkyyn.

Sefaniaksen pojasta, isästään Lauri Wilhelmistä hän kertoo näin:

Isä oli huonokuuloinen toiselta korvaltaan jo lapsuudesta. Kuulo huononi kotona. Sefanias tervasi venettä ja kielsi juoksemisen moneen otteeseen. Isä ei kuitenkaan totellut. Sefanias oli äkkipikaisena miehenä ottanut ensimmäisen käteen osuneen esineen, joka sattui olemaan tervainen käsine, ja heittänyt sillä isää osuen korvalle. Korvasta meni kuulo.

Seuraavan tiedän itsekin todeksi, jälkimmäisen muistan kuulleeni jo lapsena:

Lauri W. sittemmin kuoli samalla tavalla kuin isänsäkin, aamulla herättyään, mutta keinustuoliin odottaessaan Rauhan saavan kahvin keitettyä. (Sefaniashan kuoli sänkyyn odottaessaan Ennalta pyytämäänsä puuroa.)

Lauri W:n veli Paavo haavoittui sodassa. Ei kuitenkaan sodalle tyypillisellä tavalla vaan ollessaan metsässä piilossa sai päähänsä pommituksessa puusta katkenneen oksan, joka vahingoitti hänen kalloluutansa. Paavo eli elämänsä yksistään ja vanhuudenpäivänsä Kihniön vanhustenasunnossa.
______________________________________________________

2 kommenttia:

  1. Alanpa sitten itsekin jättää muistot kommentteina.

    Kirsi:
    Rauha kertoi minulle ensimmäisestä miehestään ja kahdesta ensimmäisestä lapsestaan ja heidän menetetyksestä. Hänen kahden ensimmäisen lapsensa isä oli Lauri nimeltään ja lapsista poika nimettiin Lauriksi. Kun Rauha sittemmin avioitui isoisäni Lauri Wilhelmin kanssa, kertoi hän halunneensa tehdä lapsia niin kauan kuin syntyisi ensimmäinen, joka näyttäisi uudelta Laurilta. Ja tämä oli sitten isäni.

    VastaaPoista
  2. 5.11.2012
    Kirsi:
    Haeskelin taas eilen valokuvia vanhempieni albumeista. Isäni alkoi taas muistelemaan Sefaniasta. Löysin kuvan isän mukaan ensimmäisestä Helimäestä, jonka edessä oli kuulemma äitinsä Rauha.

    Isä siinä kertoi, että tuossa talossa kaikki häntä vanhemmat lapset syntyivät.

    Samaan syssyyn hän kertoi, että Sefanias oli sanonut jonkun lapsen syntymän jälkeen, että teille niitä lapsia kanssa tulee kuin bulim bulim.

    Ja taas mainitsi ettei Sefanias pitänyt Lauri W:stä ja oli antanut hänelle perinnöksi vain lehmän, kun muut lapset saivat talon. Tämän tarinan kuulen häneltä monta kertaa.

    VastaaPoista